Perillä oli sitten viisi päivää aikaa lomailuun -tiedän, aivan liian lyhyt aika californiassa- mutta ehtihän siinä jotain kuitenkin. Eikä ihmekyllä ollut yhtään aikaerorasitusta, pääsin kymmenen tuntia taaksepäin ihan luonnollisesti.
Ensimmäisenä päivänä pyörittiin lähistön kaupoissa ja ihmeteltiin taivaalla pyöriviä mitä erilaisimpia military-vekottimia. Siinä lähellä oli armeijan tukikohta, ja heillä oli kolmen päivän lentoshow. Illalla käytiin syömässä meksikolaisessa ja mieheni puheet amerikkalaisten ravintoloiden "suurehkoista" annoksista sai todella vahvistuksen. Tilasin menun "kevyt"osiosta (=alle 800kcal) broileria ja riisiä, eikä siitä jaksanut puoliakaan syödä -ja se on aika hyvin Minulta.
Toisena päivänä sitten oltiinkin koko päivä paikallisessa wild animal parkissa mutta ihan kaikkea ei ehditty nähdä, olihan puistolla kokoa vaatimattomat 760 hehtaaria. Ja koko tässä komeudessa vaikuttavin kokemus oli nähdä lintutalossa kolibri, joka lensi noin puolen metrin päähän juomaan kukasta. Oltiin molemmat niin haltioissaan ettei älytty ottaa edes kuvaa.
Kolmantena päivänä ajeltiin sitten tuota historic route 101:stä eli rantsua pitkin oceansidestä la jollaan. Pysähdyttiin kaikissa kylissä matkan varrella ja käytiinpä biitsilläkin tallustelemassa. Uimaan ei totisesti tehnyt mieli kun ilma oli n.17 astetta ja meri varmasti aika paljon kylmempi. Surffaajilla oli kokovartalo-märkäpuvut päällä. Olin etukäteen vähän katsellut alueen lankapuotitarjontaa, ja Encinitaksesta löytyikin sitten Black Sheep-niminen kauppa. Olin jo etukäteen luvannut itselleni että ostan vain yhdenlaista lankaa max. 3 kerää, koska matkalaukkuun ei kertakaikkiaan mahdu. Kerrankin pysyin päätöksessä ja mukaan lähti 150g saksalaista Austermann Torinoa -olisin halunnut jotain amerikkalaista mutta sieltäpä onkin tosi vaikeaa löytää kotimaista, suosivat tuontitavaraa hyvin monessakin asiassa. Lanka muodostui tänään pitsihaarukan avulla huiviksi:
Niin ja sen verran lipsuin että ostin kahdet ihanat kassinkahvat, sekä vaaleanpunaisen 4,5 koukun tuliaisiksi virkkaaja-kaverille.
Hieman kuvasatoa lankakaupasta vielä:
Ei hullumpi paikka?
Neljäs päivä olikin sitten varsinainen kokemus. Aamulla ei oikein tiedetty että mihin lähdettäis ja selailtiin aika pitkälle aamupäivään san diego-oppaita, kunnes Mikko bongasi yhdestä TemeculaValley nimisen paikan. Lähdettiin sitten sinne katsomaan lähinnä sen vanhaa kaupunkia, joka osoittautui koko matkan mieluisammaksi paikaksi. Vanha kaupunki oli todella hienosti restauroitu, se oli kuin aito villin lännen kylä isoine puutaloineen ja lautapohjaisine kävelyteineen.
Alueella oli vierivieressä mitä mahtavimpia antiikkikauppoja, jotka olivat ihan täynnä mitä mielenkiintoisinta vanhaa tavaraa. Ja hinnat oli ihan murto-osa suomen vastaavista. Lisäksi siellä oli tietysti paljon saluunoita, partureita, käsityöliikkeitä ja vaikka mitä. Yksi crochet-cafekin oli mutta se oli juuri maanantaisin kiinni, kuten monet alueen kaupoista. Mutta nähtävää oli silti paljon ja parista antiikkikaupastakin jäi jotain käteen kotona muisteltavaksi :)
Viimeisen päivän vietin ostoskeskuksessa, joitan vaatteita ja joululahjoja löytyi alennusmyynneistä. Loppupäivä menikin sitten laukkua pakatessa, joka hädintuskin meni kiinni vaikka moneen kertaan taiteltiin ja viikattiin nyyttejä kasaan. Käytiin illalla vielä ruokakaupassa ja syötiin hotellihuoneessa kaikenlaisia herkkuja (paikalliset luomu-viinirypäleet oli aivan uskomattoman herkullisia!) ja katsottiin Borat-elokuva. Siinä vasta pimee tyyppi, menee tavallaan jo Tom Greeninkin ohi älyttömyydessään. Vaan saipa nauraa :D
Seuraavana aamuna olikin sitten lähtö takaisin, ja historiallisesti californiassa piti juuri sinä päivänä SATAA VETTÄ, aika uskomatonta ("it never rains in southern california"). Liikenne oli vähän ruuhkautunut ja navigaattori sekoili mitä sattuu. Meinasi vähän alkaa jo hirvittämään kunnes vihdoin löydettiin oikealle kentälle. Lento oli pikkuisen myöhässä ja LA:ssa meni tiukille ehtiä Frankfurtin koneeseen mutta vihdoin istuin kotimatkalla onnellisena kokemuksistani, mutta surullisena etten voinut olla pidempään, ja tietysti siitä että oma rakas kultani jäi sinne vielä neljäksi viikoksi...
