Hui.
Tuntuupa pahalta katsoa uutisista, kun paikka josta juuri tuli lomailemasta, on tällä hetkellä ilmiliekeissä ja ihmiset evakuoitu. Olimme siis Rancho Bernardossa, joka on tällä hetkellä palokartan punaisen alueen keskellä. Ei oikein osaa sanoa mitään. Paikka tuli vajaassa viikossa jo niin tutuksi että tekee pahaa ajatella niiden mukavien ihmisten ihania koteja maan tasalle palaneena.
Onneksi Mikko lähti sieltä myös lauantaina itärannikon suuntaan.
tiistai, 23. lokakuu 2007
Metsäpalojen alta täpärästi pois
sunnuntai, 21. lokakuu 2007
Terveisiä rapakon takaa
Kävinpä sitten ihmettelemässä tuota suurta amerikkaa. Matka oli pitkä mutta 100% sen arvoinen. Jo pelkästään lento los angelesista san diegoon illan pimeydessä pienellä n. 30-paikkaisella potkurikoneella veti aika hiljaiseksi :) On se LA vaan kohtuullisen iso kylä. En varsinaisesti pelkää lentämistä, mutta tokihan se aina vähän jännittää. Ja täytyy myöntää että tällä kertaa perhosia oli vatsassa muutama enemmän kun näin tämän brasilialaisen, klommoisen ja naarmuisen pikkupaholaisen :) Mutta kun päästiin korkeuksiin, näkymät oli niin huimat että tuijotin niitä täysin herkeämättä koko matkan.
Perillä oli sitten viisi päivää aikaa lomailuun -tiedän, aivan liian lyhyt aika californiassa- mutta ehtihän siinä jotain kuitenkin. Eikä ihmekyllä ollut yhtään aikaerorasitusta, pääsin kymmenen tuntia taaksepäin ihan luonnollisesti.
Ensimmäisenä päivänä pyörittiin lähistön kaupoissa ja ihmeteltiin taivaalla pyöriviä mitä erilaisimpia military-vekottimia. Siinä lähellä oli armeijan tukikohta, ja heillä oli kolmen päivän lentoshow. Illalla käytiin syömässä meksikolaisessa ja mieheni puheet amerikkalaisten ravintoloiden "suurehkoista" annoksista sai todella vahvistuksen. Tilasin menun "kevyt"osiosta (=alle 800kcal) broileria ja riisiä, eikä siitä jaksanut puoliakaan syödä -ja se on aika hyvin Minulta.
Toisena päivänä sitten oltiinkin koko päivä paikallisessa wild animal parkissa mutta ihan kaikkea ei ehditty nähdä, olihan puistolla kokoa vaatimattomat 760 hehtaaria. Ja koko tässä komeudessa vaikuttavin kokemus oli nähdä lintutalossa kolibri, joka lensi noin puolen metrin päähän juomaan kukasta. Oltiin molemmat niin haltioissaan ettei älytty ottaa edes kuvaa.
Kolmantena päivänä ajeltiin sitten tuota historic route 101:stä eli rantsua pitkin oceansidestä la jollaan. Pysähdyttiin kaikissa kylissä matkan varrella ja käytiinpä biitsilläkin tallustelemassa. Uimaan ei totisesti tehnyt mieli kun ilma oli n.17 astetta ja meri varmasti aika paljon kylmempi. Surffaajilla oli kokovartalo-märkäpuvut päällä. Olin etukäteen vähän katsellut alueen lankapuotitarjontaa, ja Encinitaksesta löytyikin sitten Black Sheep-niminen kauppa. Olin jo etukäteen luvannut itselleni että ostan vain yhdenlaista lankaa max. 3 kerää, koska matkalaukkuun ei kertakaikkiaan mahdu. Kerrankin pysyin päätöksessä ja mukaan lähti 150g saksalaista Austermann Torinoa -olisin halunnut jotain amerikkalaista mutta sieltäpä onkin tosi vaikeaa löytää kotimaista, suosivat tuontitavaraa hyvin monessakin asiassa. Lanka muodostui tänään pitsihaarukan avulla huiviksi:
Niin ja sen verran lipsuin että ostin kahdet ihanat kassinkahvat, sekä vaaleanpunaisen 4,5 koukun tuliaisiksi virkkaaja-kaverille.
Hieman kuvasatoa lankakaupasta vielä:
Ei hullumpi paikka?
Neljäs päivä olikin sitten varsinainen kokemus. Aamulla ei oikein tiedetty että mihin lähdettäis ja selailtiin aika pitkälle aamupäivään san diego-oppaita, kunnes Mikko bongasi yhdestä TemeculaValley nimisen paikan. Lähdettiin sitten sinne katsomaan lähinnä sen vanhaa kaupunkia, joka osoittautui koko matkan mieluisammaksi paikaksi. Vanha kaupunki oli todella hienosti restauroitu, se oli kuin aito villin lännen kylä isoine puutaloineen ja lautapohjaisine kävelyteineen.
Alueella oli vierivieressä mitä mahtavimpia antiikkikauppoja, jotka olivat ihan täynnä mitä mielenkiintoisinta vanhaa tavaraa. Ja hinnat oli ihan murto-osa suomen vastaavista. Lisäksi siellä oli tietysti paljon saluunoita, partureita, käsityöliikkeitä ja vaikka mitä. Yksi crochet-cafekin oli mutta se oli juuri maanantaisin kiinni, kuten monet alueen kaupoista. Mutta nähtävää oli silti paljon ja parista antiikkikaupastakin jäi jotain käteen kotona muisteltavaksi :)
Viimeisen päivän vietin ostoskeskuksessa, joitan vaatteita ja joululahjoja löytyi alennusmyynneistä. Loppupäivä menikin sitten laukkua pakatessa, joka hädintuskin meni kiinni vaikka moneen kertaan taiteltiin ja viikattiin nyyttejä kasaan. Käytiin illalla vielä ruokakaupassa ja syötiin hotellihuoneessa kaikenlaisia herkkuja (paikalliset luomu-viinirypäleet oli aivan uskomattoman herkullisia!) ja katsottiin Borat-elokuva. Siinä vasta pimee tyyppi, menee tavallaan jo Tom Greeninkin ohi älyttömyydessään. Vaan saipa nauraa :D
Seuraavana aamuna olikin sitten lähtö takaisin, ja historiallisesti californiassa piti juuri sinä päivänä SATAA VETTÄ, aika uskomatonta ("it never rains in southern california"). Liikenne oli vähän ruuhkautunut ja navigaattori sekoili mitä sattuu. Meinasi vähän alkaa jo hirvittämään kunnes vihdoin löydettiin oikealle kentälle. Lento oli pikkuisen myöhässä ja LA:ssa meni tiukille ehtiä Frankfurtin koneeseen mutta vihdoin istuin kotimatkalla onnellisena kokemuksistani, mutta surullisena etten voinut olla pidempään, ja tietysti siitä että oma rakas kultani jäi sinne vielä neljäksi viikoksi...
Perillä oli sitten viisi päivää aikaa lomailuun -tiedän, aivan liian lyhyt aika californiassa- mutta ehtihän siinä jotain kuitenkin. Eikä ihmekyllä ollut yhtään aikaerorasitusta, pääsin kymmenen tuntia taaksepäin ihan luonnollisesti.
Ensimmäisenä päivänä pyörittiin lähistön kaupoissa ja ihmeteltiin taivaalla pyöriviä mitä erilaisimpia military-vekottimia. Siinä lähellä oli armeijan tukikohta, ja heillä oli kolmen päivän lentoshow. Illalla käytiin syömässä meksikolaisessa ja mieheni puheet amerikkalaisten ravintoloiden "suurehkoista" annoksista sai todella vahvistuksen. Tilasin menun "kevyt"osiosta (=alle 800kcal) broileria ja riisiä, eikä siitä jaksanut puoliakaan syödä -ja se on aika hyvin Minulta.
Toisena päivänä sitten oltiinkin koko päivä paikallisessa wild animal parkissa mutta ihan kaikkea ei ehditty nähdä, olihan puistolla kokoa vaatimattomat 760 hehtaaria. Ja koko tässä komeudessa vaikuttavin kokemus oli nähdä lintutalossa kolibri, joka lensi noin puolen metrin päähän juomaan kukasta. Oltiin molemmat niin haltioissaan ettei älytty ottaa edes kuvaa.
Kolmantena päivänä ajeltiin sitten tuota historic route 101:stä eli rantsua pitkin oceansidestä la jollaan. Pysähdyttiin kaikissa kylissä matkan varrella ja käytiinpä biitsilläkin tallustelemassa. Uimaan ei totisesti tehnyt mieli kun ilma oli n.17 astetta ja meri varmasti aika paljon kylmempi. Surffaajilla oli kokovartalo-märkäpuvut päällä. Olin etukäteen vähän katsellut alueen lankapuotitarjontaa, ja Encinitaksesta löytyikin sitten Black Sheep-niminen kauppa. Olin jo etukäteen luvannut itselleni että ostan vain yhdenlaista lankaa max. 3 kerää, koska matkalaukkuun ei kertakaikkiaan mahdu. Kerrankin pysyin päätöksessä ja mukaan lähti 150g saksalaista Austermann Torinoa -olisin halunnut jotain amerikkalaista mutta sieltäpä onkin tosi vaikeaa löytää kotimaista, suosivat tuontitavaraa hyvin monessakin asiassa. Lanka muodostui tänään pitsihaarukan avulla huiviksi:
Niin ja sen verran lipsuin että ostin kahdet ihanat kassinkahvat, sekä vaaleanpunaisen 4,5 koukun tuliaisiksi virkkaaja-kaverille.
Hieman kuvasatoa lankakaupasta vielä:
Ei hullumpi paikka?
Neljäs päivä olikin sitten varsinainen kokemus. Aamulla ei oikein tiedetty että mihin lähdettäis ja selailtiin aika pitkälle aamupäivään san diego-oppaita, kunnes Mikko bongasi yhdestä TemeculaValley nimisen paikan. Lähdettiin sitten sinne katsomaan lähinnä sen vanhaa kaupunkia, joka osoittautui koko matkan mieluisammaksi paikaksi. Vanha kaupunki oli todella hienosti restauroitu, se oli kuin aito villin lännen kylä isoine puutaloineen ja lautapohjaisine kävelyteineen.
Alueella oli vierivieressä mitä mahtavimpia antiikkikauppoja, jotka olivat ihan täynnä mitä mielenkiintoisinta vanhaa tavaraa. Ja hinnat oli ihan murto-osa suomen vastaavista. Lisäksi siellä oli tietysti paljon saluunoita, partureita, käsityöliikkeitä ja vaikka mitä. Yksi crochet-cafekin oli mutta se oli juuri maanantaisin kiinni, kuten monet alueen kaupoista. Mutta nähtävää oli silti paljon ja parista antiikkikaupastakin jäi jotain käteen kotona muisteltavaksi :)
Viimeisen päivän vietin ostoskeskuksessa, joitan vaatteita ja joululahjoja löytyi alennusmyynneistä. Loppupäivä menikin sitten laukkua pakatessa, joka hädintuskin meni kiinni vaikka moneen kertaan taiteltiin ja viikattiin nyyttejä kasaan. Käytiin illalla vielä ruokakaupassa ja syötiin hotellihuoneessa kaikenlaisia herkkuja (paikalliset luomu-viinirypäleet oli aivan uskomattoman herkullisia!) ja katsottiin Borat-elokuva. Siinä vasta pimee tyyppi, menee tavallaan jo Tom Greeninkin ohi älyttömyydessään. Vaan saipa nauraa :D
Seuraavana aamuna olikin sitten lähtö takaisin, ja historiallisesti californiassa piti juuri sinä päivänä SATAA VETTÄ, aika uskomatonta ("it never rains in southern california"). Liikenne oli vähän ruuhkautunut ja navigaattori sekoili mitä sattuu. Meinasi vähän alkaa jo hirvittämään kunnes vihdoin löydettiin oikealle kentälle. Lento oli pikkuisen myöhässä ja LA:ssa meni tiukille ehtiä Frankfurtin koneeseen mutta vihdoin istuin kotimatkalla onnellisena kokemuksistani, mutta surullisena etten voinut olla pidempään, ja tietysti siitä että oma rakas kultani jäi sinne vielä neljäksi viikoksi...
torstai, 27. syyskuu 2007
...Ja sitten se syksykin jo tuli!
Vähiin (tai siis olemattomiin) jäi kirjoittelu kesällä. Neljän viikon lomasta ensimmäinen meni töissä, toinen Imatralla BigBand festareilla, kolmas ihan kotona ja neljäs PoriJazzeilla.
Ensi kuussa on tiedossa ihana reissu; viikoksi etelä-kaliforniaan :)
Huomenna firman pippalot...lauantaina pikkusiskon synttärit...ei tule aika pitkäksi.
Mutta on tässä jossain välissä ehtinyt valmistua jotain käsityötäkin, tänään valmistui huivi, joka oli vaan kokeilua uuden tuttavuuden, pitsihaarukan kanssa. Käytin Novitan Pirtaa, joka on tosi halpaa lankaa, ihan siltä varalta että jos se olisi mennyt pieleen, oisin voinut (melkein) surutta heittää sen roskiin. Inhoan langan purkamista valmiista työstä.
Mutta ihan hieno siitä tuli, ajattelin antaa työkaverille synttärilahjaksi.
Ruttukin tahtoi mukaan kuvaan :)
Ensi kuussa on tiedossa ihana reissu; viikoksi etelä-kaliforniaan :)
Huomenna firman pippalot...lauantaina pikkusiskon synttärit...ei tule aika pitkäksi.
Mutta on tässä jossain välissä ehtinyt valmistua jotain käsityötäkin, tänään valmistui huivi, joka oli vaan kokeilua uuden tuttavuuden, pitsihaarukan kanssa. Käytin Novitan Pirtaa, joka on tosi halpaa lankaa, ihan siltä varalta että jos se olisi mennyt pieleen, oisin voinut (melkein) surutta heittää sen roskiin. Inhoan langan purkamista valmiista työstä.
Mutta ihan hieno siitä tuli, ajattelin antaa työkaverille synttärilahjaksi.
Ruttukin tahtoi mukaan kuvaan :)
keskiviikko, 25. huhtikuu 2007
Kevättä ja kiirettä
On siitä näköjään tovi kun on viimeksi tullut kirjoiteltua tänne. Töissä alkaa taas kevätkiireet tuntua, ja paras sesonki, touko-syyskuu on vielä tulossa. Mutta onhan siinä kuitenkin 4 viikon kesäloma välissä, ihanaa! En ole tehnyt mitään sitovia suunnitelmia, reissuun jos siltä tuntuu tai sitten vaan kotinurkissa kaikenlaista pientä näpertelyä, saa nähdä.
Vapuksi soiteltiin taas keikkahommiin myymään karnevaalirompetta, mutta päätin että viime vuosi sai olla se viimeinen. Ihan mukavasti siitä tienaa parin päivän kärsimyksellä, mutta viime vuosi oli ihan selkeästi nyt kaikken pahin, juhlijat ei enään ole vaarattomia kännissähölmöilijöitä, vaan silloin ihan oikeasti pelotti välillä. Miten ihmisistä on tullut niin törkeitä ja aggressiivisia? Pari pahempaa tappelua kojun nurkalla ja yksi aika uhkaava mielenosoitus jossa mellakkapoliisit ja rähinöitsijät kohtasivat (tietysti) just mun kohdalla, sai mut vakuuttuneeksi että pärjään ilman niitä muutamia satasia mitä siitä riemusta vuodessa saa. Ja joku oli päättänyt suuttua myös autolleni, joka löytyi vapun jälkeen hakaniemen torin parkkipaikalta peilit rikottuna ja veriroiskeita pitkin ikkunoita ja ovia. Toisaalta aika pienin vaurioin sillä selvisi kun renkaat ja ikkunat oli kuitenkin ehjät.
Pihalla olisi hurjasti hommaa tänä keväänä mutta selkä on sen verran huonona nyt että mitään suuren mittakaavan mylläyksiä ei pysty tekemään. Ostin vihdoin tänään sellaisen lehtikomposti-systeemin että saa haravoidut lehdet siististi jonnekin, ja niistähän tulee sitten aikanaan hyvää multaa. Omenapuusta pitäisi leikata isoja oksia pois, viime syksynä oltiin jo ihan pulassa kun tuli liikaa omenoita. Minä kun en ole mikään neiti näppärä joka jaksaisi tehdä hilloja tai mehuja niistä. Sellaisenaan niitä syö mielellään syksyllä, tuoreeltaan puusta napsaistu omena on kyllä taivaallisen hyvää :)
Viime viikolla tuli käytyä parin päivän reissulla Tallinnassa. Se vanhakaupunki on niin upea, ettei sitä ikinä muista ennen kun sinne menee. Työporukalla suunniteltiin jos kesäkuussa lähdettäisi käymään siellä, toivottavasti matka toteutuu. Sitä odotellessa...aurinkoista kevättä Sinulle joka jostain kumman syystä satuit tänne eksymään!
Vapuksi soiteltiin taas keikkahommiin myymään karnevaalirompetta, mutta päätin että viime vuosi sai olla se viimeinen. Ihan mukavasti siitä tienaa parin päivän kärsimyksellä, mutta viime vuosi oli ihan selkeästi nyt kaikken pahin, juhlijat ei enään ole vaarattomia kännissähölmöilijöitä, vaan silloin ihan oikeasti pelotti välillä. Miten ihmisistä on tullut niin törkeitä ja aggressiivisia? Pari pahempaa tappelua kojun nurkalla ja yksi aika uhkaava mielenosoitus jossa mellakkapoliisit ja rähinöitsijät kohtasivat (tietysti) just mun kohdalla, sai mut vakuuttuneeksi että pärjään ilman niitä muutamia satasia mitä siitä riemusta vuodessa saa. Ja joku oli päättänyt suuttua myös autolleni, joka löytyi vapun jälkeen hakaniemen torin parkkipaikalta peilit rikottuna ja veriroiskeita pitkin ikkunoita ja ovia. Toisaalta aika pienin vaurioin sillä selvisi kun renkaat ja ikkunat oli kuitenkin ehjät.
Pihalla olisi hurjasti hommaa tänä keväänä mutta selkä on sen verran huonona nyt että mitään suuren mittakaavan mylläyksiä ei pysty tekemään. Ostin vihdoin tänään sellaisen lehtikomposti-systeemin että saa haravoidut lehdet siististi jonnekin, ja niistähän tulee sitten aikanaan hyvää multaa. Omenapuusta pitäisi leikata isoja oksia pois, viime syksynä oltiin jo ihan pulassa kun tuli liikaa omenoita. Minä kun en ole mikään neiti näppärä joka jaksaisi tehdä hilloja tai mehuja niistä. Sellaisenaan niitä syö mielellään syksyllä, tuoreeltaan puusta napsaistu omena on kyllä taivaallisen hyvää :)
Viime viikolla tuli käytyä parin päivän reissulla Tallinnassa. Se vanhakaupunki on niin upea, ettei sitä ikinä muista ennen kun sinne menee. Työporukalla suunniteltiin jos kesäkuussa lähdettäisi käymään siellä, toivottavasti matka toteutuu. Sitä odotellessa...aurinkoista kevättä Sinulle joka jostain kumman syystä satuit tänne eksymään!
perjantai, 5. tammikuu 2007
Hurja (?) muodonmuutos
Sainpa vihdoin vanhoja kuvia ladattua kameralta koneelle, ja olin ihan unohtanut ottaneeni kuvia pikku tyylinvaihto-sessiosta.
Sain toissakesänä synttärilahjaksi lahjakortin kampaajalle, ja innostuin sitten leikkauttamaan pitkät hiukseni pois! Se oli sikäli aika raju veto, että olin viimeksi ollut lyhythiuksisena..no, vauvana.
Vieläkin epäröin että sopiiko tämä uusi tyyli vai ei, kasvattaisiko pitkät takaisin? Lähes kaikki tutut on olleet sitä mieltä että lyhyet on paremmat, mutta niin, en tiedä..olis hauska kuulla muidenkin kommentteja?
Ennen...
...ja jälkeen
Sain toissakesänä synttärilahjaksi lahjakortin kampaajalle, ja innostuin sitten leikkauttamaan pitkät hiukseni pois! Se oli sikäli aika raju veto, että olin viimeksi ollut lyhythiuksisena..no, vauvana.
Vieläkin epäröin että sopiiko tämä uusi tyyli vai ei, kasvattaisiko pitkät takaisin? Lähes kaikki tutut on olleet sitä mieltä että lyhyet on paremmat, mutta niin, en tiedä..olis hauska kuulla muidenkin kommentteja?
Ennen...
...ja jälkeen
